sunnuntai, 28. lokakuu 2012

Blogimme on muuttanut!

Valitettavasti tämä Vuodatuksen blogipalvelu osoittautui aika huonoksi toiminnaltaan sekä spämmipostin määrä on huima, joten jatkossa bloggaamme Blogspotissa osoitteessa http://espanjankoiratblogi.blogspot.fi

Tervetuloa sinne - vanhat tekstit löytyvät myös sieltä. 

Terveisin Kodittomat Espanjan Koirat Ry

lauantai, 29. syyskuu 2012

Dear Alan and Jane

Today the blog entry is a bit different. In English for one, and it is more like an open letter, rather than typical blog entry. This is a letter to Alan and Jane Brian.

Dear Alan and Jane,

my heart has broken many times lately when reading about the harm that has come to your way too often this late summer. 

You maybe never even in your wildest dreams guessed how the life would be after you decided to leave the good old England behind and move to Andalucia. I remember while sitting on patio with my family last year, in late June, listening about your plan after you founded a perfect piece of land, with lovely olive tree garden. Was it so that the place was holy, somebody had seen Virgin Mary near the trees? The place would have been a great location and marvellous surroundings for the camp site you wanted to establish there. Just perfect.

I can not even imagine, the sight of a hanged dog you found, from your own backyard. After that your plans and life changed. No camp site, but a refuge for the dogs. Pepis Dog Refuge. You chose to something that most of the people think is mad. You chose to live a life that consumes so much. You were brave, and you are brave that you are still there, fighting for these dogs and helping them. All the odds are against you, byt you just keep going. No easy day, hard work, more dogs coming in than space, always a struggle to find a way to raise money to look after the shelter. 

These awful events you have faces recently, they are enough to break most of people. Losing your grandson..... I don't know how you fight through that, how you tell your heart that someday it is not going to hurt so much. Alan, you have been ill. I am pretty sure, that while you were at the hospital, your first concern was not you and your health but Jane and the dogs? How they are, is everything ok at the refuge? Enough money to get food for the dogs? And how is your beloved beautiful wife coping without you? I am right, si? 

Then these hijos de putas enter at the shelter, just to harm these dogs you have fought so hard to save. What kind of person poisons the dogs who are in a shelter, trying to find a chance to a better life after been neglected, abused and left by their owners? If the way how dogs are treated in Spain isn't sick enough, this sure wins the first price in the competition of twisted human mind.

I hope that the fundraising event we just put up in Facebook raises some money for and you can built the fence you need to keep unwanted people out from the area. And dogs safe. Or to help you with the vet bills, I'm sure you have more than enough of these trying to treat the dogs who ate the poison. 

I am pretty sure, the land is holy. Not sure about the Virgin Mary, but for sure there are two Angels living at Pepis. Guardian Angels for these dogs who had no hope. You are my heroes. What you do inspires people. You, and others like you show the world what is really important - and it is not the new car, big house, fat pay check. It is caring, compassion, unselfiness, helping the ones in need.

I would carry some of your heavy load if I could. I wish you strenght and happiness. God bless you.

Kati

Ps. Might drive up there in November with Miia, I am coming to Spain for few days. I will let you know how the plan works out. Few photos from my last visit below. 








perjantai, 21. syyskuu 2012

Miten ne koirat tulee Suomeen? Mitä lentokummi tekee?

Kysymyksiä mitä monesti kysytään meiltä, ja myös mitä siihen maahantuloon vaaditaan. Koiran saaminen Suomeen Espanjasta on välillä hyvinkin monimutkainen prosessi, ja byrokraattinen. Avainasemassa koirien pääsemisessä kotiin on vapaaehtoisena toimivat lentokummit.

Kun koiralle on löytynyt oma koti, alkaa matkan valmistelu. Koirat matkustavat ns matkatavarana Suomeen. Rahtinakin toki voisivat tulla mutta kustannukset saattavat nousta jopa kymmenkertaiseksi - joten paras tapa on tulla lentokummin kanssa "matkatavarana". Koira boxeineen on erikoismatkatavara eikä näin ollen vaikuta muuhun tavaramäärään jonka matkustaja saa tuoda lennolla. Lentomatkaa varten tarvitaan siis joku, joka muutenkin on lentämässä Malagasta Helsinkiin ja on halukas tuomaan koiria mukanaan. Yhdistys varaa vapaaehtoisille kummeille koirapaikat lennolta ja luonnollisesti maksaa ne - joko ennakkoon varausvaiheessa tai kentällä. Lentokummi tapaa koirat yleensä lähtöselvitysjonossa Malagan kentällä ja kirjaa lähtöselvityksessä koirat koneeseen.  Lähtöselvityksen jälkeen koirat viedään erilliseen turvatarkastukseen jossa koirien boxit läpivalaistaan, koirat laitetaan boxeihin ja he siirtyvät turva-alueelle. Koiria tuovat vapaaehtoiset ovat mukana koko prosessin ajan joten lentokummilta ei vaadita tässä vaiheessa mitään. Koirat saavat kevyet rauhoittavat lääkkeet kentällä että matka sujuu ilman pelkoa.

Lentokummin tehtävä on kuljettaa koirien paperit käsimatkatavaroissaan. Koirilla on aina mukana lemmikkieläinpassi josta näkyy annetut rokotukset, mikrosirunnumero ja muut tehdyt toimenpiteet. Tämän lisäksi mukana on TRACES dokumentit. Evira velvoittaa että Suomeen tulevat rescuekoirat merkataan Eviran rekisteriin ja niistä tehdään ns TRACES ilmoitus. Ilmoituksen tekoa varten koira on tavannut Espanjassa virkaeläinlääkärin joka tarkastaa koiran, maahantuloon tarvittavat rokotukset ja tekee ilmoituksen ja printtaa ulos paperit jotka kulkevat koiran mukana Suomeen. Lisäksi yhdistys tekee myös ennakkoilmoituksen Eviraan kertoen koirien tiedot ketkä ovat Suomeen tulossa, mistä ne ovat tulossa ja minne menossa (uuden omistajan tiedot). Yhdistyksiltä vaaditaan tätä varten että ne ovat rekisteröityneitä Eviraan eläinten tuojiksi. Lentokummina toimivan on hyvä varmistaa että yhdistys kenelle kummina toimii on nähtävillä (esim nettisivuilla) tarvittava rekisteröitymisnumero ja että lentokummi saa mukaansa tarvittavat dokumentit. Ilman näitä toimenpiteitä ja maahantuontiin vaadittavia terveysmääräyksiä rescuekoiran maahantuonti on laiton. Myös lentokummilla on vastuu sillä hän tuo koiran maahan. Tullilla ja Eviralla on oikeus tarkastaa maahantuontipaperit koiran saapuessa Suomeen ja jos määräyksiä ei ole noudatettu on koiralla edessään palautus lähtömaahan, karanteeni tai lopetus. Koira ei siis voi lentää Suomeen niin että se on lemmikkieläin jos välittävänä tahona on yhdistys ja koiran tuo Suomeen lentokummi. Jos kyseessä on rescuekoira jolle yhdistys tai mikä tahansa taho on etsinyt kodin niin koira täytyy olla merkattu TRACES järjestelmään ja lentokummilla tulee olla mukana tarvittavat dokumentit. Varmista siis jos harkitset että toimit lentokummina että yhdistys kenen hyväksi koiran tuot on Suomen Eviraan rekisteröitynyt yhdistys ja koiran mukana matkustaa myös tarvittavat dokumentit. Eviralla on oma sivu josta voi lukea asiasta lisää. Jos lentokummi ei ole varma että kuuluuko yhdistys jonka lentokummina toimii Tracesiin tai rekisteröintinumeroita ei ole nähtävillä, Eviraan kannattaa olla yhteydessä ja tarkastaa asia.


Suomessa, koneen laskeuduttua, koirien häkit saapuvat turvaovien taakse jotka löytyvät matkatavarahihnojen vasemmalta puolelta, nurkasta. Ovien avaamisesta voi käydä kysymässä palvelutiskeiltä. Ovet avataan kun koirat ovat saapuneet. Yleensä yhdistyksen edustajat yrittävät päästä auttamaan jo matkatavarahalliin kummeja koirien kanssa. Lentokummin tehtävänä on kuljettaa koirat tullialueen läpi (ota kärryjä...) tuloaulaan. Sielä onkin vastassa uudet omistajat yhdistyksen edustajan kanssa. Koirat on kotona.

Juuri Suomeen saapuneita.

Toimin itse lentokenttätiimissämme ja olen vastaanottamassa koiria kentällä yhdistyksen edustajana. Toimin myös lentokenttätiimimme vastaavana eli varaan koirille lentopaikkoja ja pidän huolen että kentällä on yhdistyksen puolesta joku tiimistämme vastaanottamassa koiria. Olen todella etuoikeutettu että saan olla mukana siinä hetkessä, kun koira kohtaa perheensä. Joka kerta, kun olen tullut keikalta kotiin, joskus aamuyöstä, tunnen käsittämätöntä rauhaa siitä että olen saanut olla mukana niin tärkeässä hetkessä. Ilman kyyneliä olen tuskin ikinä selvinnyt. Välillä olen jakanut uusien omistajien kanssa mitä henkilökohtaisempia tarinoita siitä, miksi olemme kentällä odottamassa koiria. Usein itkee myös lentokummit liikutuksesta, ja tietävät, että he ovat olleet tärkeä linkki siinä että se entinen hyljätty koira on nyt kotona. Lentokumminamme toiminut Piritta kirjoitti blogissaan omasta kokemuksestaan.

Pitkään lentokenttätiimissä toiminut Johanna kertoi eräästä, mieleenpainuneesta keikasta näin: "Mieleenpainuvin keikka oli eräänä Jouluaattoa edeltävänä yönä. Olin erittäin väsynyt kentälle mennessäni ja satoi räntää. Kotiin tuli pikkuinen karvainen koira jota uusi perhe odotti. Kentällä itkettiin liikutuksen kyyneleet ja elämä hymyili tälle pikkuiselle. Kotiin palatessani sade oli muuttunut kauniiksi lumisateeksi. Tunsin suurta rauhaa ja onnellisuutta."

Kiitos kaikille vapaaehtoisille Espanjassa jotka tuotte koirat kentälle, lentokummeille erityisesti sillä ilman teitä koirat eivät pääsisi kotiin sekä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n vapaaehtoisille lentokenttätiimiläisille!


- Kati -


sunnuntai, 16. syyskuu 2012

Miksi koira hankitaan jos siitä luovutaan heti?

Otsikko pätee universaalisti. Espanjassa, Ameriikassa, Suomessa - missä vaan - hyvinkin nuoria koiria päätyy kiertoon tai loptettavaksi mitä (mielestäni) typerimmistä syistä. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita sitä että luopumisen taustalla on esim sairastuminen perheessä tai muuta. Puhun näistä "pitovaikeuksista". Selailin tässä aamulla suomalaista nettipalstaa jossa koiria kaupataan eteenpäin. Ei olisi pitänyt sillä tunnen jälleen raivoa ja pohjatonta surua näiden koirien vuoksi. Muutamia mielestäni ei tarpeeksi hyviä syitä, jolla tälläkin hetkellä koirille etsitään uusia koteja:
  • aktiivien koira joutuu olemaan työpäivät yksin (8kk saksanpaimenkoira)
  • koira karkailee koska sillä on tylsää (4v siperian husky)
  • pitovaikeudet (alle 2v sekarotuinen)
  • eroahdistus (1,5v sheltti)
  • eroahdistus (1v sekarotuinen)
  • ei opi kulkemaan hihnassa (1,5v sekarotuinen)
  • ei opi kotikoiraksi (alle 1v sekarotuinen)
  • ei annettu syytä, koira kehuttu maasta taivasiin, ilmoitettu että menee piikille jos ei kotia löydy (4v sekarotuinen)
  • eroahdistus (9v sekarotuinen)
  • ajanpuute (2v sekarotuinen)
  • ei kunnioita lapsia (5v sekarotuinen)
Näitä ilmoituksia lukiessa herää kysymys että eikö ihmiset mieti yhtään kun he sen koiran hankkivat? Onko silloin kun keksitään että koira olisi ihana, kuva omassa päässä romanttinen illuusio  jostain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa? Koira ja koiran omistaminen nähdään ruusunpunaisena onnentilana, jossa Lassiemainen täydellinen koira lenkkeilee perheen kanssa kesäisellä niityllä kohti auringonlaskua. Näinkö se on? Ihmiset - olette väärässä!

Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!

Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.

Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.

Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!

Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.

Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?

- Kati -

keskiviikko, 5. syyskuu 2012

Ylpeyttä!

Ajattelin alustaa kirjoitustani hyvin henkilökohtaisesti kertomalla omasta perheestäni. Minulla on kaksi poikaa, Joonas pian 12v ja Joel pian 10v. Elin lasteni kanssa kolmistaan useita vuosia, kunnes tapasin Markuksen kolmisen vuotta sitten. Lasteni isällä on lapsia uudesta liitosta ja he asuvat meitä lähellä, ja lapset tapaavat isäänsä useasti joka viikko.Olemme hyvin paljon ns laajennettu perhe. Kaikille osapuolille tässä yhteisössä on tärkeintä lasten hyvinvointi, oli ne omia tai ei.  Lapseni ja minä vierailemme poikien isän luona Pohoojanmaalla usein ja se ex-anoppila on minullekkin rauhan tyyssija. Minun äitini käy sienessä ex-mieheni puolison kanssa. Haluamme olla oma erikoinen perhe. Perhe voi olla perhe ilman verisiteitä. Vanhin poikani Joonas on erityislapsi. Hänellä on ADHD ja touretten sydrooma. Lieviä kumpikin, mutta läsnä, joka päivä, kotona ja arjessa. Jokaisessa kodissa. Ongelmista huolimatta Joonaksella on suuri vahvuus - empaattisuus.

Alustukseni johtaa todellakin johonkin smiley. Poikani Joonas sanoi minulle tänään että "äiti, minä haluan olla isona juuri kuin sinä". Kommentti yllätti, koska kaiken kiireen lomassa en usko juurikaan aina, että kukaan haluaisi olla kuten minä - ihminen joka kokee että ei ikinä riitä mihinkään ja haluaisi olla enemmän. Kysyin että mitä tarkoitat? Joonas sanoi, että hän haluaa autta näitä koiria Espanjassa ja hänestä on hienoa kertoa kavereille mistä meidän upeat koirat on ja että "äiti ja sen kaverit auttaa niitä". Joonas on käynyt tarhoilla Espanjassa ja pyysi että seuraavan kerran voisi tulla taas mukaan. Sopii, sanoin. Joonas on kirjoittanut koulunsa lehtiin juttuja koirista Espanjassa. Meidän koirien tarinoita ja miksi ne ovat meillä. Ja että nämä entiset katurakit, hylkiät ovat meidän perhettä. Joonas sanoi minulle että "äiti, minä haluan kanssa olla isona osa Espanjan Koiria ja etsiä koirille koteja".

Juttelin Miian kanssa äsken ja sanoin että meillä ei ole huolta, kun me jäämme eläkkeelle niin työllä on jatkaja - Joonas haluaa oppia ja jatkaa yes. Tunnen äärimmäistä ylpeyttä että olen kasvattanut pojastani ihmisen joka haluaa jatkaa jotain mitä Miia on aloittanut ja me muut rakentaneet myöhemmin. Ehkä hän vaihtaa vielä moneen kertaan asioita mitä haluaa tehdä kuten lapsena ja nuorena kuuluukin, mutta se ei vie pois sitä ylpeyden tunnetta että minä olen vaikuttanut tähän ihmiseen yhdessä muiden kanssa niin voimakkasti että hän näkee meidät esimerkkinä jota haluaa jatkaa.  Mekin olemme omalla tavallamme perhe tässä yhdistyksessä. Perheillä on aina yhteinen intressi ja tällä perheellä se on se koirien auttaminen ja toistemme tukena seisominen. Emme mekään aina kaikesta ole samaa mieltä tai purematta niele kaikkia toistemme tekemisiä, emmekä aina muista huomioida toisiamme. Eikä tarvitsekkaan, sillä olemme myös omia ihmisiämme joilla kaikilla on omat tapamme. Kuten kaikissa perheissä. Mutta me myös tuemme toisiamme ja luotamme toistemme vahvuuksiin. Toinen osaa jotain paremmin, toinen tietää enemmän. Yksi ottaa lastia toiselta kun toinen sanoo että nyt on liikaa harteilla. Yksi on se kovaäänisempi, toinen puurtaa taustalla. 100% arvokkaita kaikki kuten missä tahansa perheessä.

Eräs entinen kolleegani sanoi kerran että hänestä on hienoa, kun joku osaa tehdä jotain hyvin ja taputtaa selkään itseään sen vuoksi. Koen että jokainen joka on vaikuttanut toiseen ihmiseen omalla esimerkillään niin että tämä toinen on päättänyt avata kotinsa ja sydämensä kodittomalle koiralle ansaitsee taputuksen selkään. Ja kiitoksen. Ja myös ne kaikki jotka jakavat tietoa eteenpäin - nykyisille ja tuleville sukupolville.

Joonas kylänraittipodencon kanssa Espanjassa.










Terveisin ylpeä äiti, Kati