Jee blogi on lähes kuukauden käyttökatkon jälkeen taas käytössä. Huono uutinen on että tämmöinen tiedote oli ilmestynyt

"30.6 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet." Eli vanhojen kirjoitusten kuvat ei näy, onneksi niitä ei montaa ollut mutta tylsää silti.

Viimeisemmän blogi kirjoituksen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Nettisivujemme uudistus on jo hyvällä mallilla ja siinä vaiheessa että tuotamme sinne sisältöä tällä hetkellä, työlästä mutta valmistuu. Sivut näyttää hyvältä ja ei malttaisi odottaa että ne on valmiit. Ilme on raikas ja uusi, perinteitä kunnioittaen kuitenkin.

Kesästä ja lomista huolimatta olemme tehneet paljon taustalla hommia. Kokoonnuimme myös koko hallituksen voimin sekä muiden yhdistyksen toiminnalle tuikitärkeiden ihmisten kesken viime viikolla täällä meillä. Niin se vaan on että ei nuo Skypekokoukset ja meilien vaihtamiset korvaa sitä että keskustellaan kasvokkain. Täytyy ottaa tavaksi useamminkin, kun Miia tulee Suomeen, niin buukata kokousta.

Sekä minä että Hanna olemme käyneet Espanjassa heinäkuussa, Maria menee ensi kuussa. Hanna viettiä paljon aikaa Malagan tarhalla, otti uusia koiria sivuille ja moni on jo löytänyt kodin tai keskustelut ovat loppusuoralla. Mieltä lämmittää myös että jo pidemmän aikaan tarhalla ja sivuillakin olleille on löytynyt koteja.

Omasta retkestäni hieman, ja varsinkin uudesta yhteistyökumppanistamme. Miia on käynyt jo pidempään keskusteluja hollantilaisen Veran kanssa. Vera pitää pientä tarhaa joka kulkee nimellä Refugio Galgos en Familia Adopciones, löytyy sillä nimellä Facebookista myös. Tarhan toiminta on pieni muotoista, reilu pari kymmentä koiraa ja vapaaehtoisia Veran apuna. Tarha sijaitsee Malagan lähellä, Alhaurin de la Torressa. Vera on pitänyt tarhaa noin 1,5 vuotta ja kuten nimikin kertoo, sielä keskitytään auttamaan galgoja. Vera hakee tarhalleen turvaan galgoja esim  tappotarhoilta. Tarhan koirat olivat iloisia, onnellisia ja hyvinvoivia. Vaikka tarha ei ole iso, koirilla oli tilavat häkit. Koko alue oli aidattu ja koirat saivat olla vapaana aamupäivällä useita tunteja kuten myös illalla. Oli sielä ollut uima-allaskin minkä kuumuus oli kuivattanut kyllä.

Miia ja Vera tarhan porttien ulkopuolella.


Sisarukset tarhalla.





















Tärkeitä syitä miksi Veran paikka valikoitui uudeksi yhteistyötarhaksi oli halumme auttaa galgoja. Galgoja ei juurikaan Malagan tarhalle tule ja muutenkin niitä yleensä löytyy enemmän Aurinkorannikon ulkopuolelta. Meille oli kuitenkin tärkeää että matka tarhalle ei ole pitkä. Veran paikasta ajaa Malagan tarhalle ja lentokentälle vartin verran mikä on aivan loistava juttu. Veralla on oma eläinlääkäri tarhan lähellä jossa koirat hoidetaan sekä tehdään steriloinnit sekä maahantuontiin tarvittavat toimenpiteet. Muutamien aikaisempien yhteistyökumppaneiden kanssa olemme joutuneet lopettamaan yhteistyön koska Eviran vaatimaa Traces rekisteröintiä ei voida tehdä. Malagan tarhalta tämä onnistuu ja Vera vie koirat sinne virkaeläinlääkärin tarkastukseen ja rekisteröintiin. Yhteistyö on alkanut hienosti, muutamia koiria on jo sivuillamme ja lisää laitamme. Veralla on oikein perusteelliset infot koirista jo valmiina joten hyvin mutkatonta on yhteistyö. Odotamme jo innolla että saamme ensimmäisen Veran tarhan koiran lennätettyä Suomeen omaan kotiinsa.

Kotihoitolaisiakin ollaan ehditty ottaa vastaan ja saada uusiin koteihin. Hannalla oli kotihoidossa Pandora, minulla Serrin ja Marialla kodinvaihtajakotihoitolainen Sisu. Kaikki ovat löytäneet omat kodit

Mieleenpainuvin viime kuukauden koirajuttu omalla kohdallani oli ehkä Oso koiran kotiutuminen, siitä jäi jotenkin äärimmäisen hyvä ja lämmin mieli. Oso oli ollut tarhalla jo kauan ja aivan ihastuttava koira, monen vapaaehtoisen lemmikkikoiria. Oso lensi minun kanssa Suomeen omaan kotiinsa, samalla tuli myös kotihoitolaiseni Serrin sekä omaan kotiin matkannut Mimosa. Vapaaehtoiset tulivat tuomaan koirat kentälle ja oli kyyneleissä pitelemistä kun hyvästelivät Oson. Tiesin että Osoa odotettiin kovasti Suomessa. Teki mieli huutaa lentokoneeseen noustessa kapteenille että "Ajahan varovasti, minulla on mittaamattoman arvokkaita aarteita tuola ruumassa!"

Samoin oli liikutuksen kyyneleet lähellä kun taas Suomessa Osoa oli vastassa uusi omistaja siskoineen, sekä Mimosan uusi omistaja. Serrin köpötteli iloisena meidän mukana autoon ja vietti meillä ensimmäisen viikkonsa uudessa kotimaassa.























Malagan Protectoran vapaaehtoiset tuomassa koiria kentälle, valmiina matkaan uuteen kotiin. Vasemmalla Oso, oikealla Mimosa.

- Kati -