Otsikko pätee universaalisti. Espanjassa, Ameriikassa, Suomessa - missä vaan - hyvinkin nuoria koiria päätyy kiertoon tai loptettavaksi mitä (mielestäni) typerimmistä syistä. Enkä nyt luonnollisestikaan tarkoita sitä että luopumisen taustalla on esim sairastuminen perheessä tai muuta. Puhun näistä "pitovaikeuksista". Selailin tässä aamulla suomalaista nettipalstaa jossa koiria kaupataan eteenpäin. Ei olisi pitänyt sillä tunnen jälleen raivoa ja pohjatonta surua näiden koirien vuoksi. Muutamia mielestäni ei tarpeeksi hyviä syitä, jolla tälläkin hetkellä koirille etsitään uusia koteja:
  • aktiivien koira joutuu olemaan työpäivät yksin (8kk saksanpaimenkoira)
  • koira karkailee koska sillä on tylsää (4v siperian husky)
  • pitovaikeudet (alle 2v sekarotuinen)
  • eroahdistus (1,5v sheltti)
  • eroahdistus (1v sekarotuinen)
  • ei opi kulkemaan hihnassa (1,5v sekarotuinen)
  • ei opi kotikoiraksi (alle 1v sekarotuinen)
  • ei annettu syytä, koira kehuttu maasta taivasiin, ilmoitettu että menee piikille jos ei kotia löydy (4v sekarotuinen)
  • eroahdistus (9v sekarotuinen)
  • ajanpuute (2v sekarotuinen)
  • ei kunnioita lapsia (5v sekarotuinen)
Näitä ilmoituksia lukiessa herää kysymys että eikö ihmiset mieti yhtään kun he sen koiran hankkivat? Onko silloin kun keksitään että koira olisi ihana, kuva omassa päässä romanttinen illuusio  jostain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa? Koira ja koiran omistaminen nähdään ruusunpunaisena onnentilana, jossa Lassiemainen täydellinen koira lenkkeilee perheen kanssa kesäisellä niityllä kohti auringonlaskua. Näinkö se on? Ihmiset - olette väärässä!

Nuo yllämainitut syyt koirasta luopumiseen on kaikki sellaisia, jotka ovat hoidettavissa. Kyllä, vaivaahan ne vaatii, mutta miksi otetaan koira jos ei olla valmiita ongelmia kohtaamaan? Eroahdistus? Kyllä, tähän on koulutusmenetelmiä, DAP tuotteet saattavat auttaa, on lääkitystä. Ajanpuute? Pitkät työpäivät? Eikö näitä asioita mietitä ennen kuin se koira otetaan? Kyllä, se koira pitää viedä ulos useita kertoja päivässä eikä se ulkoilu tarkoita pikapissaa lähimmän kuusen juurella. Ja sen koiran kanssa pitää tehdä muutakin. Koirassa ei ole on/off nappulaa, vaan koira vaatii koko ajan hoitoa ja aikaa, ei vain viikonloppuisin kun oma aika riittää. Koira karkailee koska sillä on tylsää? Viekää se lenkille ja aktivoikaa koiraa! Ei opi kulkemaan remmissä? Ei opi kukaan koira, itsestään, vaan sitä pitää opettaa! Ei opi kotikoiraksi? Miten niin ei opi? Miksi hankitaan vahvasti metsästysviettinen koira jos sen elämäksi on sitten ajateltu oleilua sohvannurkassa ja korttelin ympäri kävelyä? Aktivoikaa sitä koiraa, viekää se juoksemaan! Pitovaikeudet? Mitä ne on? Ai, se koira pitääkin viedä ulos vaikka ulkona sataa vettä? Pitääkö sitä viedä lääkäriin, sehän on kallista? Pitääkö sille siis hankkia hoitaja jos pitääkin duunin jälkeen mennä vielä shoppamaan ja baariin, ja jatkoille? Eikä se voikkaan olla kotona yksin paria päivää? Pennusta kasvoikin iso? Ai, tarvitseeko nämä saksanpaimenkoirat oikeasti niin paljon liikuntaa? Se pissaa sisälle! Se haukkuu! Se repii verhot! Imuroida pitää joka päivä kun siitä lähtee karvaa! Se on remmiräyhä!

Yllätys yllätys, koira ei ikinä ole valmis pakkaus, ja kyllä, ne pissaa sisälle, haukkuu, vetää remmissä, karkaa, saattavat syödä sohvan. Jos omat eväät ei riitä siihen koulutukseen niin hyviä ammattilaisia koirankouluttajia löytyy kyllä. Kun koirasta luovutaan, onko todellakin tehty kaikki mahdollinen? Jos ei niin miksi ei? Ei ne koirat opi, jos ei opeteta, ja se koulutus on aikaa vievää, haastavaa ja väsyttävääkin välillä kun tuntuu ettei tästä mitään tule. Älkää antako periksi vaan hankkikaa apua.

Paljon koiria saa lähdöt myös kun perheeseen syntyy lapsia. Automaattisesti koira saa lähdöt, jo raskausaikana tai viimeistään vauvan synnyttyä. Miksi? Jep jep, hankalaahan se saattaa olla. Mutta monessa tapauksessa ei edes yritetä. Niissä missä yritetään niin huomataan että eihän tässä mitään ongelmaa ollutkaan - koira ei yritäkkään ottaa vauvaa hengiltä. Vauva-koiraperheen elämä tosin on haasteellista monellakin tapaa - jo siinä että se koira tarvitsee liikuntaa vauvan synnyttyäkin. Ei ole kivaa ei, pukea vauvaa vaunuihin kovalla pakkasella ja lähteä viemään koiraa lenkille. Vauvaa tai pientä lasta ei voi jättää kotiin yksin, ja aina ei ole toista aikuista paikalla. Käytännön hankalia asioita, jotka pitäisi jo harkita siinä vaiheessa kun nuoripari koiran ottaa tietäen, että joskus on lasten aika. Onko se koiralle oikein jos oma perhe hylkää sen siksi että perheeseen tulee ihmispentu? Julmaa.

Raha! Koiran hankitahinnalla ei ole mitään tekemistä sen todellisen rahamäärän kanssa mikä koiraan menee. Eikä se ruokakaan ole ainoa kulu. Tarvitaan muitakin tarvikkeita, vakuutuksia, maksetaan hoitajille. Jos koiralla ei ole vakuutusta tai sitä ei edes koiralle saa niin helposti huomaa että eläinlääkärissä ei ole halpaa käydä. Ja pitäähän sinne maksaa joka tapauksessa omavastuut ja perusrokotus ym kulut vaikka vakuutus olisikin. Koiria, nuoria, lopetaan koska ei ole varaa maksaa eläinlääkärille. Ei tajuta, että jos se koira vaikka teloo itsensä kunnolla ja vaatii leikkaushoitoa, niin siitä ei satasella selvitä. Ei aina tonnilla kahdellakaan. Koira lopetetaan? Ottakaa lainaa! Kirpaiseehan se, ison laskun maksaminen mutta sen laskun saaminen on aina olemassa kun se koira perheessä on. Ei koiraa nyt vaan voi ottaa hengiltä siksi että se loukkaantui, olisi hoidettavissa mutta sitten jäisi perheen suunniteltu etelän matka väliin koska lasku on niin iso!

Koiria lopetetaan Suomessakin "pitovaikeuksien" vuoksi. Eroahdistus ja sisäsiisteyden puute ovat kuulemma aika yleisiä lopetussyitä. Facebookissa varsinkin kiertää paljon ilmoituksia jossa etsitään koirille uusia koteja mainiten että "jos ei kotia löydy ensi torstaihin mennessä, koira lopetetaan". Oksettavaa suorastaan. Jo siksikin että se vastuu mikä omistajalla koirastaan on sysätään muille - "jos et anna tälle kotia niin lopetan sen". Joku säälistä saattaa ottaakkin, harkitsematta asiaa enempää. Väärä peruste hankkia koira, todellakin.

Jos sinulla, hyvä ihminen, ei ole kykyä ottaa vastuuta koirasta, älä hanki koiraa. Vastuusi tulee kantaa noin seuraavat 15 vuotta, tai miten kauan koirasi saa elää. Vastuu on sinun - koulutuksesta, eläinlääkärilaskuista, opetuksesta, koiran liikunnasta, aktivoinnista, kaikesta. Koirasi rakastaa sinua täydestä sydämestään, luottaa sinuun. Sinä olet koirallesi kaikki kaikessa. Et voi luopua koirasta siksi, että sinä et jaksa panostaa koulutukseen. Kuinka voi sellainen ihminen katsoa peiliin joka on katsonut koiraansa silmiin siinä eläinlääkärin pöydällä eutanasiaa odotellessa vain siksi että naapurit valitti kun koira haukkui yksin ja koira pissasi parketit pilalle?

- Kati -